Runoteos avaa näkymän toisenlaiseen todellisuuteen

by Larissa Raudas
0 comment

Rannoilla on surunsa / valtamerillä muistonsa / Vuorovesi tunnustaa mielipahansa / joka kerta kun se vierailee rannassa

Ruosteisia luonnoksia on irakilaissyntyisen kuvataiteilija-runoilija Muhaned Durubin pysäyttävä runoteos ja taidekirja, jonka pääteemana on pakolaisuus. Durubi on kuvittanut teoksen grafiikanvedoksilla, jotka tuovat teoksen runoihin lisää painavaa tunnelatausta ja toisaalta kuvitus toimii myös itsenäisenä tarinalinjanaan.  

Ruosteisia luonnoksia on kolmikielinen teos. Durubin arabiankieliset runot on käännetty suomeksi ja englanniksi Kalle Niinikankaan menetelmällä, jossa runot avataan englanniksi keskustelemalla. Keskustelun lisäksi runojen käännöksiä ovat työstäneet kääntäjät Andy Willoughby ja Sampsa Peltonen.

Durubin kuvataidetta on ollut esillä Suomessa ja Pohjoismaissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, ja Ruosteisia luonnoksia on hänen esikoisteoksensa. Durubin runoutta on julkaistu aikaisemmin muun muassa Tuli & Savu -lehdessä ja antologioissa, ja hän on esiintynyt aktiivisesti lavarunotapahtumissa.

Teos on visuaalisesti korkealaatuinen. Graafikko Katri Niinikankaan käsissä runot asettuvat kauniin levollisesti kolmella kielellä vieretysten kirjan sivuille.

Ruosteisia luonnoksia ei päästä lukijaa helpolla. Pakolaisuus on raskas teema. Runojen kielellinen kuvasto on väkivaltaista, tavalla tai toisella. Giljotiini, painajaiset tai yksinkertaisesti lapsen levän peittämänä kenkä kertovat sodan järjettömyydestä. Kuvat kertovat osaltaan sodan rujoudesta. Välillä on pysähdyttävä, hengähdettävä ja annettava teoksen sanoman suodattua rauhassa.

Durubi kirjoittaa todellisuudesta, joka on niin fyysisesti kuin henkisestikin kaukana länsimaalaisesta individualistisesta kokemusmaailmasta. Sota ja pakolaisuus ovat etäisiä asioita, jotka eivät kosketa hyvinvointivaltion turvattuun elämään tottuneita ihmisiä. Runoteos tuo sodan ja pakolaisuuden suoraan lukijan eteen. Epätoivo ei ole enää etäinen häivähdys, jonka voi sulkea pois mielestä. Pakolaisuus on läsnä, se pureutuu lukijan tietoisuuteen ja avaa näkymän toisenlaiseen maailmaan.

Runoissa käsitellään pakolaisten kohtaloa, jotka ovat hukkuneet merimatkalla kohti mahdollista turvapaikkaa. Näky hukkuneista ei anna rauhaa runon puhujalle.

Näin rannan juoksevan / pois hukkuneiden luota

Meri on teoksessa keskeinen elementti. Luonto ja luonnonvoimat meri mukaan lukien ovat tuttua kuvastoa pohjoismaisessa lyriikassa, jossa meri saattaa edustaa vapautta ja luonnon kauneutta. Meren konnotaatioista tuttuja ovat toki pinnanalaiset tuntemukset, ihmisen pimeä puoli ja kuoleman symboliikkaa, mutta Ruosteisia luonnoksia -teoksen meri resonoi eksistentiaalisia ongelmia syvemmälle.

Meri on ei-toivotun pakolaisen väylä vieraaseen maahan. Tai kuolemaan. Silti, paradoksaalista kyllä, merellä on myös lempeä puolensa. Meri hyväksyy kaikki ja toivottaa tervetulleiksi.

Ainoastaan meri / voi majoittaa kaikki

Jos selviää mantereiden välisestä merimatkasta Välimerellä elossa, ei välttämättä selviä sodan jättämistä traumoista.  Edessä on joka tapauksessa pitkä matka. Maahanmuuttajan arki on täynnä jatkuvaa epävarmuutta, muukalaisvastaisuuden kohtaamista ja sopeutuminen uuteen kulttuuriin vie aikansa. Kyseessä ei ole huvimatka.

Maanpako / elämän yskös

Maanpako / julkipuhumaton itsemurhan muoto

Melankoliset runot ovat aforistisia. Rytmi on rauhallinen ja poljento tasaisen hengittävä, kun runon puhuja toteaa lakonisesti vakavan sanomansa. Kuvitus tukee runojen hiljaista epätoivon maisemaa, mutta teoksen kuvat ovat runsaudessaan temperamenttisempia kuin runot. Grafiikanvedoksissaan Durubi käyttää raapetekniikkaa, joka kustantaja Enostonen esittelytekstin mukaisesti on `työläs tekniikka, jossa raaputetaan kuva tumman pinnan läpi vaaleaan pohjaan ja kuljetaan näin pimeydestä valoon`.

Durubin esikuva on Francisco de Goya. Durubin kuvitus on runsasta ja rikasta kuten Goyalla, ja lohduttomat ihmishahmot muistuttavat Goyan Sodan kauhujen sodan runtelemia torsoja. Durubin kuvitukselle ominaista ovat toisto ja variaatio. Kuvitus elää kuin meren pinta. Meri on julma, mutta kuvitus ja teksti elävät sana sanalta ja valo varjolta. Rikkaasta ja eläväisestä kuvituksesta löytyy aina jotain uutta.

Visuaalisena tyylikeinona teoksen harmaan sävyisen maailman rikkoo muutaman aukeaman kattama osio, jossa aukeaman molemmin puolin on kuvia. Kuvituksen aikaisempaan mustavalkoiseen värimaailmaan on lisätty verenpunainen väri, joka osaltaan syventää sodan ja aggressiivisuuden tuntua. Lopuksi palataan takaisin harmaaseen kuvamaailmaan ja runojen pariin. 

Durubi vie lukijan syvälle ja näyttää loputtoman pimeyden ja vierauden myös kielikuvien muodossa. Toivoa ei juuri ole. Synkkyys verhoutuu yöhön ja painajaisiin. Kuu `kieppuu kuin juoppo` vieraan kaupungin yllä.

Kaiken pimeyden keskellä on runo, jossa on häivähdys valon kajoa.

Unelma valaisee minua runosta toiseen.

Yhtäkkiä kaiken kovuuden ja toivottomuuden keskellä runon puhujalla on unelma, joka tuo toivoa. Myös lukija saa hengähtää, tunne on voimakas.

Sodan järjettömyyden ja pakolaisen näköalattomuuden kuvaamisen ohella teoksessa käsitellään kirjoittamisen teemaa. Durubi kirjoittaa kirjoittamisesta, kääntyy itseensä päin, tutkii luomisprosessia ja kirjoittamisen vaikeutta. Durubin maailma on voimakkaan tekstuaalinen, ja vahva kirjoittamisen tarve tulee runoista esiin. Metalyyrisyyden kautta Durubi kääntyy sisäänpäin, mutta kontrastina kirjoittamiseen hänen kuvallinen ilmaisunsa on ekspressiivistä ja ulospäinsuuntautunutta.  

Kustantajan mukaan `Muhaned Durubi kirjoittaa ja tuottaa taidetta ollakseen olemassa, pysyäkseen hengissä`. Durubilla on kaksi vahvaa väylää elää ja olla olemassa, kuvataide ja runous. Vaikka runoteoksen tunnelma on lohduton, sisäinen voima kantaa. Vahvuus löytyy taiteen tekemisestä ja sen tuomasta itsetuntemuksesta.

Et voi koskaan romahtaa / jos tiedät kuka olet.

Muhaned Durubi
Ruosteisia luonnoksia
Enostone 2019

Lue myös nämä

Leave a Comment