Laskiainen lautasella

Mais­tui­si­ko las­kiai­se­na herneistä ja pavuista keitetty rasvainen sian­sork­ka­rok­ka, läs­ki­pan­nu­kak­ku, ve­ri­mak­ka­ra ja ras­va­ries­kat? Tai peräti Pe­rä­poh­jo­lan tyyliin poron ko­pa­rois­ta keitetty rasvainen velli verikakun kera?

Nykypäivänä edellä mainittu laskiaisen menu voi kuulostaa hurjalta, mutta ennen vanhaan laskiaisena syötiin runsaasti ja ennen kaikkea rasvaista ruokaa. Rasvaa ei pyyhitty pois sormista eikä suupielistä, vaan rasvan tuli kulua käyttöesineisiin, jotka liittyivät pellavan kasvuun. Näin taattiin hyvä pellavasato. Uskomuksen mukaan ruoka tuli riittämään koko vuodeksi, kun laskiaisena syötiin tukevasti. 

Laskiaisen jälkeen alkoi pääsiäiseen asti kestävä paasto, ja paastoa edeltävä laskiainen oli iloinen ja riehakas runsauden juhla. Syömisen lisäksi ohjelmaan kuului vauhdikasta mäenlaskua. Laskiaismäessä mielessä oli tulevan kesän sato, ja kelkan kiitäessä huudettiin kotitilalle pitkiä pellavia ja nauriita kuin lautasia.

Vuosikymmenien saatossa siansorkkarokasta on päivitetty kevyempi versio, hernekeitto, joka kuuluu edelleen laskiaispöytään.

Tuula Turkkelin vietti lapsuutensa 1950-luvun alkupuolella Lappeenrannan Tirilän kylässä. Tuolloin hernekeittoa syötiin laskiaisena, mutta sitä oli muutoinkin usein ruokapöydässä.”Ajat olivat nihkeät, ja vellien ja puurojen lisäksi syötiin usein edullista hernekeittoa”.

Kun Turkkelin valmistaa hernekeiton, hän suuntaa Hakaniemen halliin. Siellä on tuttu kauppias, joka myy porsaanpotkaa ja herneet saa ostettua samasta kojusta. Raaka porsaanpotka antaa oikean maun keittoon.

Hernekeiton valmistaminen vie aikaa. Herneet liotetaan yön yli, ja seuraavana päivänä ne keitetään porsaanpotkan kanssa. Keiton tulee antaa kiehua hiljalleen vähintään kahden tunnin ajan. Turkkelin muistuttaa, että keiton alkaessa kiehua kuoritaan vaahto pois. Keittoon lisätään sipulia ja porkkanaa, ja se maustetaan kokonaisilla maustepippureilla ja suolalla. Lopuksi siihen lisätään hieman sinappia: ”Töräys sinappia tekee poikaa”.

Turkkelin tietää, että hernekeiton valmistaminen jakaa mielipiteitä. ”Kaikkien mielestä porkkana ei kuulu hernekeittoon, ja jotkut haluavat ehdottomasti höystää keiton palvikinkulla. Toisille on tärkeää, että hernekeitto on todella sakeaa ja paksua. Omasta mielestäni hernekeitto on parhaimmillaan seuraavana päivänä”.

Hernekeitosta saa helposti maukkaan kasvisversion, kun lisää siihen mausteeksi juuriselleriä ja palsternakkaa.

Laskiaisen perinteinen jälkiruoka on laskiaispulla, joita nykyään myydään kaupoissa ja leipomoissa jo viikkoja ennen laskiaista. Täytetty laskiaispulla rantautui Suomeen Ruotsista, ja 1800-luvun puolivälissä helsinkiläisistä konditorioista saattoi ostaa mantelimassalla täytettyjä laskiaispullia. Sen sijaan maaseudulla pullat upotettiin kuumaan maitoon. Täytettyjen laskiaispullien suosio kasvoi pikkuhiljaa. Turkkelin muistaa, että 50-luvulla vielä pulla kastettiin lämmitettyyn maitoon. 

Laskiaisena kannattaa syömisen ohella myös tarkkailla säätä. Vanhan uskomuksen mukaan auringonpaiste ennustaa hyvää viljavuotta ja lumisade tietää lämmintä kesää ja runsasta marjasatoa.

Lähteet: Kustaa Vilkuna, 1968: Vuotuinen ajantieto. 2. painos. Helsinki: Otava.Suuri perinnekirja, 1999: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt.  Toimittanut Satu Aalto. Hämeenlinna: Karisto.

Kuva: Larissa Raudas

Theron Catering blogi  5.2.2016