Mikä rakennusalalla on parasta? – Kolme SRV:llä työskentelevää naista kertoo, kuinka he päätyivät alalle

Naiset ovat edelleen vähemmistö rakennusalalla. Rakennusteollisuuden osaamistarveselvitys vuodelta 2021 paljastaa, että vuonna 2020 rakennusalan tutkinnon suorittaneista 11,5 % oli naisia.

Alalle suuntaavat naiset hakeutuvat yleensä korkeakouluopintoihin. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista naisten osuus on 18,5 % ja ylemmän korkeakoulun suorittaneista 26 %. Kysyimme kolmelta SRV:llä työskentelevältä naiselta, miksi he valitsivat rakennusalan opinnot ja mikä alassa kiinnostaa.

Sopivan haastavat tehtävät inspiroivat Salli Mäkeä.

Salli Mäki tutki lukioikäisenä opinto-opasta, mutta siinä vaiheessa suunta ei ollut vielä selvillä. Remonttihommia hän oli tehnyt isän kanssa ja matematiikka kiinnosti. Hän ajautui sanojensa mukaan `vähän vahingossa` opiskelemaan rakennustekniikkaa Savonian ammattikorkeakouluun.

Vuoden jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että jokin käytännönläheisempi kiinnostaisi. Opinnot jatkuivat sisustusalalla, ja 5 vuotta vierähti työmaalla laatoittajana. Vähitellen vastuullisemmat tehtävät rupesivat houkuttelemaan, ja Salli päätyi takaisin Savonian penkille. Lopulta neljässä vuodessa tuli suoritettua sekä rakennusmestarin että rakennusinsinöörin tutkinnot.

Opintojen aikana Salli pääsi SRV:lle Perkkaan Piruettiin työnjohtoharjoittelijaksi. Kuopion työmaihin verrattuna 16-kerroksisen kerrostalon työmaa tuntui isolta ja jännittävältä. ” Olin ihan huuli pyöreenä, että hienoa”. Aluksi tehtäviin kuuluivat erilaiset helpommat tehtävät, kuten määrälaskenta. Pian kuvaan tuli suurempia kokonaisuuksia ja lisää vastuuta. Salli sai vastuulleen pihaportaiden betonoimisen raudoitus- ja muottitöineen.

Sittemmin Salli on työskennellyt työnjohtajana useissa eri kohteissa. Työnjohtajana näkee konkreettisesti oman käden jäljen, vaikka aluksi hän oli hieman skeptinen. Onko omalla työllä mitään merkitystä, kun rakennusmiehet tekevät työt. Pian hänelle valkeni, että jos työtä ei valvota, jälki ei ole niin laadukasta. Työnjohtajana näkee myös, kuinka oma visio toteutuu.

Pahoilta virheiltä on vältytty, kun Salli on puuttunut epäkohtiin ajoissa. Urakoitsijat eivät ole aina mielissään palautteesta. Silloin kollegat ovat olleet tukena. Salli arvostaa sitä, että töitä tehdään porukassa.

Kiitosta saa työmaan rento ilmapiiri ja erilaiset ihmiset. Rakennustyöntekijät ovat ottaneet naistyönjohtajan hyvin vastaan. Sallille on helppo puhua ja avautua.

Joskus kyllä joku on ihmetellyt, ”miksi sä oot täällä”. Salli tuumaa, että harvoin miehille esitetään samaa kysymystä työmaalla. Siihen hän on vastannut, että kulkee suvussa: ”Äidin isän isoisän isä Erik Esselström oli Saimaan kanavan rakennusmestari 1850-luvulla. Joillekin vastaus menee täydestä”.

Parhaita kokemuksia työnjohtajana on ollut onnistumiset haasteellisissa tehtävissä, kuten betonivaluissa. ”Pääsee näyttämään, että kyllä tämä sujuu”. Viime kesänä Salli toimi vastaavan mestarin sijaisena. Pitkät työpäivät eivät haitanneet. Tärkeintä oli tehdä kaikki työt erityisen hyvin.

Onnistumisia on tullut myös asiakaskohtaamisten myötä. Asukastarkastuksia oli mukava tehdä, koska silloin pääsi tapaamaan erilaisia ihmisiä. Välillä joukossa oli vaativiakin asiakkaita. Salli jaksoi kuunnella ja sai heidät puolelleen. Eräällä asiakkaalla oli ennakkoluuloja rakennusalan ihmisiä kohtaan. Kohtaamisen myötä mielikuva muuttui kokonaan ja lopulta asiakas oli erittäin tyytyväinen.

Helmikuussa edessä oli uudet haasteet, kun Salli siirtyi tuotantoinsinöörin tehtäviin. ”Työnjohdossa on oma hohtonsa, mutta halusin nähdä työmaan eri vinkkelistä”. Tuotantoinsinöörinä työskennellessä saa kokonaiskuvan siitä, mitä ylempi johto tekee. Työ on kiinnostavaa ja erilaista, ja tehtäviin voi keskittyä paremmin. Työnjohtajan työ on hyvin hektistä ja puhelin soi taukoamatta. Tuotantoinsinöörin tehtävässä keskeytyksiä ei tule niin paljon, mutta työssä tarvitaan enemmän itseohjautuvuutta.

 ”Inssinä saa itse pitää kaikki paperit järjestyksessä. Kun tulee tarkastuksia, tietää, mistä paperit löytyvät”.

Lotta Alajoen mielestä parasta SRV:llä on rento työilmapiiri

Kun Lotta Alajoen SRV:llä työskentelevä isä vinkkasi avoinna olevasta projektisihteerin työpaikasta rakennustyömaalla, Lotta innostui välittömästi. Hän työskenteli aikaisemmin miesvaltaisessa taksialan yrityksessä, jossa oli rento työilmapiiri. Sama välitön ilmapiiri löytyi myös uudesta työpaikasta SRV:n työmaatoimistolta.

Lotta työskenteli parin vuoden ajan sihteerinä, jolloin hän teki myös avustavia tuotantoinsinöörin tehtäviä. Työssään hän viihtyi erinomaisesti ja ala tuntui omalta. Vähitellen kiinnostus rakennusalan opintoja kohtaan heräsi. Sopiva opiskelupaikka löytyi Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun monimuotolinjalta. Ensimmäinen vuosi vierähti mestarilinjalla, mutta lopulta rakennusinsinöörilinja tuntui monipuolisemmalta ja ennen kaikkea siltä `omalta jutulta`.

Parhaillaan Lotta työskentelee tuotantoinsinööriharjoittelijana Espoon Saunakukan työmaalla, jonne SRV rakentaa luhtitaloja. Lotta suhtautuu positiivisesti kokopäivätyön ja opintojen yhteen sovittamiseen. Siitä huolimatta, että Illat ja viikonloput kuluvat opintojen merkeissä ja opiskelu on hetkittäin raskasta, on monimuoto-opinnot juuri oikea vaihtoehto.

Käytännönläheiset kurssit, mitkä liittyvät työmaan toimintaan, ovat mieleisiä. Matematiikan ja englannin kielen opiskelua hyödyllisempää on perehtyä työmenekkeihin, työkustannuksiin ja esimerkiksi siihen, millaisella aikataululla asiat etenevät työmaalla.

Erityisen kiinnostava kurssi oli kerrostalon tuotantotekniikka, johon sisältyi muun muassa elementtiasennussuunnitelman laatiminen ja runkourakan laskeminen. ” Uskon, että opinnoista jää paljon enemmän käteen, kun on fyysisesti työmaalla ja näkee konkreettisesti sen, mitä käytännössä tapahtuu. Työmaalla on myös aina joku, jolta voi kysyä neuvoa”.

Matemaattinen ongelmanratkaisu on kuitenkin Lotan mieleen.  Välillä täytyy miettiä, missä on vika, kun työmaalla jokin asia näyttää erilaiselta kuin kuvissa: ”Ala on yhtä ongelmanratkaisua”.

Ongelmia ei rakennustyömaalla ratkota otsa rypyssä. Rakennusalan parhaita puolia on rento ja hyvä työilmapiiri. Kaikilla työmailla on ollut hyvä yhteishenki. Ison yrityksen etuna on myös selkeä organisaatio ja vahvat tukitoiminnot. Omassa työssä taas parasta on pienet arkiset onnistumiset tai yksinkertaisesti hyvä keskustelu jonkun kanssa työmaalla, Lotta kiteyttää.

Camilla Lipposta kiinnostaa korkearakentaminen

Camilla Lipponen vietti lähes puolet lapsuudestaan työmaalla. Vanhemmat rakensivat omakotitaloa, ja perhe asui autotallissa. ”Näin siinä rakentamista niin paljon, että kai se traumatisoi sen verran, etten koskaan ajatellutkaan mitään muuta alaa”, naurahtaa Camilla.

Matematiikasta ja luonnontieteistä kiinnostunut Camilla harkitsi ensin sisustussuunnittelijan tai arkkitehdin opintoja. Pain hänelle kuitenkin kirkastui, että hän haluaa rakennesuunnittelijaksi ja päätyi opiskelemaan rakennustekniikkaaTampereen yliopistoon.

Camillaa kiinnostaa erityisesti korkearakentaminen ja hän seurasi tiiviisti uutisointia SRV:n Kalastaman tornitalo Loiston rakentamisesta. Hän päätti hakea kesätöihin SRV:lle. Tornitalon työmaa oli liian haastava kohde ensimmäiseksi työmaaksi, mutta Camilla pääsi työmaainsinööriharjoittelijaksi Espoon Piispanristiin työmaalle. 15-kerroksisen asuinkerrostalon työmaalta oli hyvä aloittaa rakennusalan ura.

Työntekoa Camilla on jatkanut osa-aikaisena työntekijänä opintojen ohessa. Tulevaisuudessa hän tähtää töihin suunnittelutoimistoon, mutta sitä ennen on tärkeää nähdä kunnolla, kuinka työmaa toimii kokonaisuudessaan.

 ”Kaikkea ei voi oppia oppikirjoista. Työmaalta käsin ymmärtää rakenteet käytännön näkökulmasta. Lisäksi työmaalla selkeytyy moni tuotantoon liittyvä asia, esimerkiksi se, kuinka koko projekti aikataulullisesti tapahtuu. Missä järjestyksessä asiat tapahtuvat ja mikä on se suhde tapahtumien välillä”.

Ensimmäisen vuoden jälkeen Camilla siirtyi työnjohtotehtäviin ja vastassa oli uudenlaisia haasteita. Hän johti tiilitaidemuurin rakentamista, joka oli laajuudeltaan 300m². Lisäksi muuriin tuli 8 eri tiiltä 8:lla eri muuraustekniikalla, kahdella eri laastivärillä ja laastin paksuudella sekä kolmella erilaisella kiinnitystekniikalla.

Koko projektin ajan täytyi varmistaa, ettei muuri vain etene väärin. Haastetta oli juuri sopivasti. ”Kerran tai pari täytyi huomauttaa muurarille, että nyt mennyt muutama varvi väärin”.

Työnjohtajana työskentelemisestä jää oma kädenjälki. Oman muurausprojektin kautta oman työn jälki jää elämään. Samalla tuntuu siltä, että hän on osa jotakin. Camilla kokee rakennusalan työn merkitykselliseksi. On tärkeää, että asunnoista ja muista rakennuksista, missä ihmiset viettävät paljon aikaa, tehdään toimivia, miellyttäviä ja turvallisia.

Camilla kokee oppineensa paljon työskennellessään SRV:llä. Kiitosta saa myös hyvä työilmapiiri. Työmaalla on aina mukava tulla töihin ja on hienoa seurata, kuinka työmaa etenee silmissä. Näkymät paranevat sitä mukaa, kun kerrokset kasvavat.

Voimaannuttavin kokemus korkearakentamisesta kiinnostuneelle naiselle oli torninosturiin kiipeäminen. Vaikka hieman vapisutti, ponnistus oli vaivan arvoinen. Kesällä edessä on uudet haasteet korkearakentamisen parissa. Camilla siirtyy Kalasatamaan 24-kerroksisen Helsingin Vision työmaalle, eli juuri sine, minne hän alun perin halusi töihin.