Jennifer Clementin teos Varastettujen rukousten vuori kertoo meksikolaistyttöjen ahtaasta roolista. Romaani sopii hyvin naisten päivän tematiikkaan ja muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on edistää haavoittuvassa asemassa olevien tyttöjen mahdollisuuksia hyvään ja tasa-arvoiseen elämään, jossa ihmisoikeudet toteutuvat.
Ladydi on saanut nimensä prinsessa Dianan mukaan. Elämä ei kuitenkaan ole prinsessan elämää. Hän asuu köyhän yksinhuoltajaäitinsä kanssa pienessä meksikolaiskylässä Guerreron osavaltiossa. Kotikylässä tytön ei kannata näyttää prinsessalta. Päinvastoin. Äidit mustaavat tyttöjen kasvot hiilellä, ja teinityttöjen hampaat värjätään keltaisella tussilla. Tytöistä tehdään rumia.
Eikä meksikolaiskylässä ylipäätään kannata syntyä tytöksi. Kun huumekauppiaat saavat vihiä kauniista tytöstä, he saapuva kylään ja vievät tytön mukanaan. Paluuta ei ole, sen tietävät kaikki. Kun vieras auto lähestyy pihaa, tytöt juoksevat piiloon maahan kaivettuihin koloihin kuin kaniinit.
Jennifer Clementin Varastettujen rukousten vuori on pysäyttävä teos aikakautena, jolloin Me Too -liike on voimissaan läntisessä maailmassa ja naisten oikeuksista puhutaan laajasti. Clement kirjoittaa näkyväksi meksikolaiskylien tyttöjen arvottomuuden ja ahtaan rooliin. Aiheeseen kirjailija on perehtynyt perinpohjaisesti. Yhdysvaltalainen Clement asuu Meksikossa, ja hän haastatteli vuosien ajan väkivaltaa kokeneita naisia ja vieraili säännöllisesti paikallisessa vankilassa tapaamassa naisvankeja.
Clement käsittelee teoksissaan naisten asemaa ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Vuonna 2018 ilmestynyt romaani Rakkaudesta aseisiin kertoo köyhyydestä asuntovaunussa asuvan teinitytön näkökulmasta. Basquaitin leski (2014) teoksen konteksti on erilainen. Elämäkerrassa tarkastellaan parikymppisenä maineeseen ponnahtaneen kuvataiteilija Jean-Michel Basquaitin myrskyisää suhdetta tyttöystäväänsä Suzanne Malloukiin ja New Yorkin taiteilijapiirien huumehuuruista elämää. Naisten asemaa käsittelevä tematiikka on kuitenkin vahvasti läsnä teoksessa. Tyttöystävän roolissa Suzanne joutuu joustamaan loputtomasti.
Jos on syntynyt meksikolaisessa maalaiskylässä, ei teinitytöllä ole elämässään montaa vaihtoehtoa. Ladydin äiti varoittaa tytärtään: ”Et kyllä mene tienvarteen myymään iguaaneja. Et kyllä mene sisäköksi Mèxicoon. Et kyllä mene tehtaaseen Jenkkilän rajalle. Et kyllä lorvi täällä toimettomana ja katsokin, ettet pamahda paksuksi, tai kuolet”.
Varoituksista huolimatta Ladydi päätyy sisäköksi eikä välty teiniraskaudelta. Lisäksi monien meksikolaisnaisten tavoin Ladydi joutuu vankilaan miehen tekemän rikoksen takia.
Teoksen aikajänne kattaa Ladydin varhaislapsuuden aina teini-ikään saakka. Clement kirjoittaa lyhyillä ja ytimekkäillä lauseilla auki lapsen ja nuoren kokemusmaailman. Kerrontatekniikkana käytetty minä-kerronta tavoittaa Ladydin kasvukertomuksen oivallisesti. Tytön elämä meksikolaisessa maalaiskylässä on jokapäiväistä selviytymistä ja pelkoa siitä, että joutuu huumekauppiaan orjaksi. Ainaisesta väkivallan uhasta huolimatta elämään kuuluu myös hyviä asioita, ystäviä ja iloa.
Ladydi ottaa kohdalleen tulevat asiat sellaisina kuin ne ovat, koska vertauskohteita ei ole. Tyttö kertoo isästään, jolla on lukuisia naissuhteita ja lopulta hän katoaa Yhdysvaltoihin jättäen perheen oman onnensa nojaan. Hän kertoo äidistä, jonka tyhjät olutpullot kasautuvat kotitalon maapohjaisen lattian peitoksi. Hän kertoo parhaasta ystävästään Mariasta, joka paljastuu hänen sisarpuolekseen. Hän kertoo 23-vuotiaasta nuoresta miesopettajastaan, joka ei voi vastustaa 13-vuotiasta koulutyttöä.
Lapsuutta varjostaa hyvän ystävän Paulan katoaminen. Paulan kohtaloksi koituu hänen kaunis ulkonäkönsä, jonka vuoksi hän joutuu huumekauppiaitten käsiin. Kukaan kaapattu tyttö ei ole koskaan palannut takaisin kotiin, mutta Paula ilmestyy kotiovelle, valitettavasti taantuneena vaippaikäiseksi.
Ladydin lapsuus päättyy kertaheitolla, kun äiti ampuu parasta ystävää Mariaa. Maria on elävä muisto Ladydin isän petollisuudesta. Marian velikään ei ole kaikkein parasta seuraa Ladydille, ja nuoren miehen nouseva ura huumediilerinä vie Ladydin 16-vuotiaana vankilaan.
Teoksen maailma on ainaisen väkivallan varjosta huolimatta värikylläinen ja tapahtumarikas. Tarinan tapahtumalinjat ovat hieman epäuskottavia sattumuksineen, mutta toisaalta Clement pitää lukijan vahvasti otteessaan vetävällä kerronnallaan. Terhi Kuusiston suomennos tavoittaa hienosti elämän oopiumpeltojen varjossa. Kantaaottavan ja visuaalisen romaanin innoittamana meksikolainen Tatiana Huezo on tehnyt teoksen pohjalta elokuvan Prayers for the Stolen (2021).
Varastettujen rukousten vuori on tärkeä puheenvuoro tyttöjen ja naisten puolesta, jotka joutuvat ihmiskaupan uhreiksi. Teos palkittiin Sara Curry Humanitarian Award -ihmisoikeuspalkinnolla.
Clement kiteyttää kaapattujen naisten tylyn kohtalon teoksen loppusanoissa:
”Nainen voidaan kaupata uudelle omistajalle yhä uudelleen ja uudelleen, prostituoitu usealle asiakkaalle saman päivän aikana – toisin kuin annos huumeita, jonka voi myydä vain kerran”.
Jennifer Clement:
Varastettujen rukousten vuori
Like 268 s.
Prayers for the Stolen 2014
Suom. Terhi Kuusisto