Naistenpäivänä naisia muistetaan ruusuilla, mutta korvaako ruusu naisten 83 sentin euron?
Naisten päivän kunniaksi kierrätän blogissani artikkelin, jonka kirjoitin nuorempana ja vihaisempana naisena vuonna 2015. Nykyään naisten päivän tarjonnasta löytyy monipuolisempaa asiapitoista ohjelmaa ja keskustelua tasa-arvosta, mutta ruusuvaara on edelleen olemassa.
Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuodesta 1975 alkaen, jolloin YK julisti naistenpäivän viralliseksi naisten oikeuksien päiväksi.
Vuosi sitten nuori mies jakoi Helsingin keskustassa ruusuja kaikille ohikulkeville naisille naistenpäivän kunniaksi. Myös minä sain kouraani ruusun. Tunsin oloni kiusaantuneeksi. Itse asiassa en pidä erityisemmin ruusuista, ja käveleminen ruusu kädessä ei tuntunut luontevalta.
Useilla työpaikoilla naisia muistetaan naistenpäivänä ruusuilla. Minullekin on joskus tyrkytetty työpaikkaruusua.
Jotkut naiset olivat otettuja saamastaan huomiosta, mutta minä en ollut.
Toki kukkakauppiaiden kannalta on hienoa, että ruusujen myynti nousee maaliskuun kahdeksantena päivänä. Naistenpäivän toinen suosikkiartikkeli on suklaa. Myös suklaata ostetaan silloin tavallista enemmän. Yleinen oletus on se, että kaikki naiset rakastavat suklaata.
Minä en pidä suklaasta. Ostan suklaata silloin, kun verensokeri on painunut uhkaavan alhaisiin lukemiin, ja se vaatii pikaista kohotusta. Muutoin suklaa voi osaltani jäädä kaupan hyllylle.
Ärsyyntyneisyyteni naistenpäivää kohtaan on noussut ruusuista ja suklaasta, sekä sosiaalisessa mediassa leviävistä ihanaa naistenpäivää -toivotuksista. Ruusujen ja ihanien toivotusten myötä tuntuu siltä, että naistenpäivän perimmäinen idea on unohdettu. Ovatko naiset ”toisia”, jotka tyytyvät ruusuihin ja suklaaseen samalla, kun naisen euro on 83 senttiä, lasikatto estää naisten etenemisen johtotasolle ja miehisillä aloilla naiset kuulevat edelleen vähättelyä.
Tänä vuonna ilahduin positiivisesti, kun naistenpäivänä oli tarjolla asiapitoista ohjelmaa. Lauantaina Helsingissä vietettiin feministiriehaa, jonka teemana oli tasa-arvo ja naisten yhteiskunnallisen aseman kohentaminen. Myös Helsingin sanomista löytyi yleisön osastolta teräviä kommentteja naistenpäivän tiimoilta.
Olisi hienoa, jos jatkossa naistenpäivänä keskityttäisiin oleelliseen, eli naisten oikeuksien parantamiseen unohtamatta kolmannen maailman naisia. Näin ruusupelkoinenkin uskaltautuisi liikkumaan vapautuneesti kaupungilla.